Parhaat kaverukset

Takana ovat ajat, jolloin kissat vielä sähisivät toisilleen.



Kissanristiäiset


Juniori aamiaispöydässä

Höyhenten pöllyämistä

Tänään koimme jännittäviä hetkiä, kun pikkulintu (Keltasirkku kenties?) lensi asuntomme parvekkeelle päin olevaan ikkunaan. Pieni kolahdus ikkunaan ja olohuoneessa oleilleet kissat olivat kärppänä paikalla! Törmäyksestä sekaisin oleva pikkulintu lenteli hetken aikaa pökerryksissä parvekkeella ympäriinsä, kunnes sitten asettui selvittelemään päätään parvekkeen lattialle.


Kissoissa tämä koko kohtaus sai aikaan melkoista hyörinää ja ihmetystä. Doris ja Juniori kurkkivat ikkunasta innoissaan ja pyrkivät parvekkeelle. Katit saivat kuitenkin tyytyä ihmettelemään pikkulintua lasin takaa. Aikansa parvekkeella lepäiltyään lintu tokenikin tällistä ja lenteli taas omille teilleen.

Tuolinvaltaus

Eilen Juniori ja Doris nukkuivat lähes koko päivän. Aamulla nukkuminen aloitettiin aamiaisen jälkeen. Iltapäivällä syötiin myöhäinen lounas, jonka jälkeen jaksettiin nukkua lisää. Iltapäiväunet kestivät pitkälle iltaan, joten illalla ja yöllä oli energiaa juosta mattoja rullalle, olla hippasilla, ja kiipeillä kiipeilypuuta pitkin eteisen kaappien päälle ja takaisin.

Mitäs me kiipeilijät.

Juniori katon rajassa liinavaatekaapin päällä.

Lounaan jälkeen tapahtui kuitenkin jotain jännittävää. Juniori päätti valita nukkumapaikakseen Doriksen valtaistuimen. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut minkäänlaista konfliktia, vaan Doris näyttää sopeutuneen feromonihuuruissaan uuteen tulokkaaseen erinomaisesti ja kävi itse makoilemaan vieressä olevalle sängylle.



Ainoastaan samalle ruokakupille änkeäminen ja häntään koskettaminen saa Doriksen enää ärähtämään - ja Juniori kyllä uskoo isomman komentelua.

Ihmeellisiä laatikoita ihmettelemässä

Juniori äkkäsi eilen ison harmaan laatikon, jonka yhdellä sivulla liikkui kuva. Laatikon vieressä oli pienempiä laatikoita, joista taas kuului ääni. Näitä ihmetyksiä tutkiessa menikin sitten tovi.

Äänilaatikko kiinnosti pientä niin paljon, että kaveri olisi ilmeisesti halunnut purkaa koko rakennelman osiin ja tutkia, mistä mökä kuuluu. Insinööriainesta siis.




Vesitutkimusta

Doris on ollut pienestä pitäen kovin utelias veden suhteen. Veden liike on kiinnostanut niin lavuaareissa, wc-pytyssä kuin suihkun lattiallakin. Välillä on pudottu pyttyyn tai liukasteltu altaassa, kun uteliaisuus on vienyt voiton taidolta tasapainoilla liukkaalla pinnalla.

Alla kuvia Doriksesta 31.12.2006 eli hieman yli 6 kk ikäisenä.


Tänään oli Juniorin vuoro osoittaa kiinnostusta vettä kohtaan. Kylpyhuoneen lavuaarin hanasta valuva vesi vei kaiken huomion ja tassulla piti sohia niin vettä kuin lavuaarin tulppaakin. Välillä käytiin taiteilemassa altaan reunalla ja roikuttiin vain etutassujen varassa. Hauskaa seurattavaa. :)



Tutustumista ja feromoneja

Doris ja Juniori ovat nyt tutustuneet toisiinsa noin viiden päivän ajan. Karvakamujen tutustumista vauhdittamaan ostimme feromonihaihduttimen. Kissat erittävät suupielissä sijaitsevista rauhasista ns. naamaferomonia, jonka avulla ne mm. merkitsevät reviirinsä. Naamaferomonimerkit ovat rauhoittavia merkkejä, jotka luovat kissalle tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta. Kissa hieroo naamassaan olevista rauhasista feromonimerkkejä myös ympäristöstä selkeästi erottuviin kohteisiin (vrt. puskeminen), jotka se on tutkinut ja todennut vaarattomiksi. Feromonihaihdutinta siis käytetään vähentämään kissojen stressiä monissa eri tilanteissa. (Feromonihaihdutin näkyy kuvassa sinisenä mollukkana töpselissä)

Liekö kyseisen feromonihaihduttimen ansiota, mutta tilanne tutustumisen suhteen on edistynyt huimasti! Ensikohtaamiset olivat yhtä sähinää, murinaa ja karvojen pörhistelyä. Tutustuminen aloitettiin pikku hiljaa pieninä hetkinä kerrallaan. Kauempaa tutkailtiin toisia pitkään tuijotellen ja jos toinen (yleensä Juniori rohkeampana) uskaltautui liian lähelle toista, niin siitäkös taas murina ja sähinä yltyi.Kolme ensimmäistä yötä vietettiin eri huoneissa nukkuen. Nyt tilanne kissojen välillä on kuitenkin jo sen verran rauhallinen, että viime yö uskallettiin jo nukkua ilman suljettuja ovia! Huushollin isoin kukka tosin sai kyytiä yöllä Juniorin toimesta. Kukka nurin ja mullat pihalle ruukusta tuumi Juniori ja mamma oli vihainen... Loppu yö sujui kuitenkin onneksi rauhallisissa merkeissä.

Kukkien tuhoaminenhan sinällään ei mitään uutta kissoilta ole. Doriksen tultua taloon, kukkien määrä on puoliintunut ja vain sitkeimmät ovat enää jäljellä... Toivottavasti Juniori pian oppii jättämään kukat omaan rauhaansa.
Tutustuminen Doriksen ja Juniorin välillä on kuitenkin lähtenyt hienosti käyntiin! Parhaita kavereita ei vielä tietenkään olla, mutta uskalletaan jo kuitenkin haistella toista nenästä nenään ja samalla sängyllä tykätään nukkua. Ensimmäisiä yhteisiä juoksu-/väijymisleikejäkin on myös jo kokeiltu...

Yöpymistä ja ihmettelyä

Juniorin ja Doriksen ensimmäinen yhteinen yö on takana. Tai yhteinen ja yhteinen: saman katon alla, mutta eri huoneissa.

Doris arkailee kolme kertaa pienempää junioria sen verran, että yhteiselosta samassa tilassa ei vielä tule mitään. Doris oli illalla ja yön tullen ärinäpäällä ja päätti jumittua sohvan taakse patterin alle. Yön aikana se oli kuitenkin kömpinyt sängylle jalkopäähän ja aamulla kissa vaikutti jo lähes normaalilta jutellen, kehräten ja puskien kuin minä tahansa muuna aamuna. Ruokakin maistui mallikkaasti.

Juniori oli ollut saapumispäivän lähes kokonaan ilman murkinaa: vain pieni siivu jauhelihaa kelpasi kaiken jännityksen keskellä. Tänään ruoka kuitenkin maittoi ja Juniori veti kissanmuonaa viikset vinkuen. Hirmuinen ruokahalu pienellä!

Kissat ottivat näkökontaktia toisiinsa päivän aikana, mutta eivät uskaltautuneet lähituntumaan. Hieman myöhemmin laitoimme Juniorin koppaan, jotta Doris voisi tutustua siihen turvallisesti muovin takaa. Doris kuitenkin aristeli, sähisi ja murisi eikä uskaltautunut kopan lähelle. Pientä kopassa olo ärsytti ja varmasti pelottikin, kun vieras kissa jurppasi sohvan reunalla tiukasti tuijottaen.

Lopulta Juniori päästettiin vapaaksi kopasta. Doris ei päästänyt pientä lähelleen, joka oli selvästi innokkaampi tutustumaan hänelle uuteen otukseen. Tovin toisiaan tuijotettuaan, sähistyään, muristuaan, karkuun juostuaan, takaa-ajettuaan, kissat piti laittaa takaisin eri tiloihin.

Pikkuhiljaa totesi talonmies Saharaa harjatessaan.




Työhuoneesta kuuluu mau, mau, mau, mauuuuu!!
Doris on moisesta kummissaan.

Meidän perheen katit

Tämä blogi kertoo kahdesta kissasta. Doriksesta ja perheen uudesta tulokkaasta (juniorista), jolla ei vielä nimeä ole.

Doris on vuoden ikäinen harmaa-valkoinen kissa ja tullut meidän perheeseen syyskuussa 2006. Doris on syntynyt Tampereella 20.6.2006 ja on luonteeltaan hieman arka ja epäileväinen. Oman perheen kesken Doris on kuitenkin hyvin valloittava persoona. Hän on hyvin seurallinen ja osallistuu kaikkiin askareisiin mielellään. Kivoimpia leikkejä Doriksen mielestä on kiipeilypuussa kiipeileminen ja leluhiirillä leikkiminen. Doris pitää myös kärpästen ym. lentävien hyönteisten pyydystämisestä. Doris myös juttelee kovasti.

Juniori (ei vielä virallinen nimi) on kotoisin Sotkamosta ja on syntynyt 14.5.2007. Juniori "tarttui" matkaamme lomareissun yhteydessä elokuussa 2007, jolloin hän oli noin kolmen kuukauden ikäinen. Matka Sotkamosta uuteen kotiin oli pitkä ja uuvuttava pikkuiselle kisulle, mutta juniori kesti sen melko hienosti! Ensimmäisen 45 kilometrin (Sotkamo-Kajaani) aikana Juniorilta pääsi sekä oksennus että kakka. Ja kovaa vinkumistakin saatiin kuulla. Automatkan loppu menikin pienokaiselta sitten enimmäkseen torkkuessa, eikä ääntäkään kuulunut alkumatkan tapaan.


Juniorin pitkä matka kohti uutta kotia on alkanut.

Jyväskylässä vaihdoimme kulkuneuvon VR:n lemmikkivaunuun. Vaunu oli täynnä koiria ja kissoja isäntiensä ja emäntiensä kanssa, eikä juniori päästänyt pihaustakaan koko matkan aikana! Uskomattoman helppo matkakumppani!

Juniori on siis oranssivalkoraidallinen ja luonteeltaan ainakin vielä näin pienenä kovin vilkas. Juniorista löytyy aimo annos rohkeutta ja uteliaisuutta. Pikkuinen oppiikin uusia temppuja päivittäin!