Sen jälkeen kun talouteemme tuli kissa ja myöhemmin toinenkin kissa, viherkasvien määrä on laskenut romahdusmaisesti. Kaksi karvaista hortonomia on ollut asialla ja jäljellä on enää noin kolmasosa siitä kasvimäärästä joka ennen oli. Ja nekin kasvit, jotka hengissä ovat tähän päivään mennessä selvinneet ovat melko kamalassa kunnossa.

Kyllästyneenä katselemaan rumia, kissojen ilkivallan kohteena olleita kasveja kävimme ostamassa kaupasta pari uutta kasvia tilalle. Ei muuta kuin vanhat känttyrät roskiin ja sormet ristiin, että uudet kasvit kestäisivät. Tilalle tuli uusi traakkipuu ja pari isoa anopinkieltä.

Kissafoorumeilla oli lisäksi annettu vinkkiä kotikonsteista, joilla pitää kissat erossa kasveista. Ja ei kun tuumasta toimeen. Meilläkin jäljellä olevat kasvit saivat siis lehtiensä pintaan sitruunamehua ja valkopippuria. Toivottavasti auttaa.

Hauskinta kissojen mielestä uusien kasvien tulossa oli kuitenkin kääreet, joihin kasvit oli pakattu. Ilta vierähti karvakamuilla mukavasti paperien kanssa peuhaten ja toisiaan paperikasojen takaa vaanien.