Matka vei heinäkuun lopussa jälleen mökille, jossa karvakamut saivat temmeltää ruhtinaallisen viiden päivän ajan luonnon helmassa. Ennen matkaa oli kuitenkin jokakertainen tuskan paikka, kun siirtyminen oli suoritettava autolla. Ruutihan on lievästi sanottuna huono matkustaja.

Ennen auton starttaamista Ruuti sai tutustua autoon omassa tahdissaan. Suosikkipaikaksi osoittautui hattuhylly, josta oli hyvä tarkkailla ohikulkijoita ja taakse pysäköityä pakettiautoa.

Liikkeelle lähtemisen jälkeenkään Ruutia ei laitettu kuljetuskoppaan, vaan kissa sai sylissä istuen seurata matkan etenemistä. Toivoimme tämän rauhoittavan pientä matkapelkoista. Doris ilmaisi voimakkaan vastalauseensa toisen suosimisesta, mutta sai kuitenkin pysyä omassa laatikossaan.


Matka sujui lähes parikymmentä kilometriä ihan hyvin, kunnes isolle tielle kiihdytettäessä Ruudin suupielet alkoivat väpättää ja täyttyä kuolasta. Kun heti kohta vielä kakatkin pääsivät housuun, niin oli pysähdyksen ja laatikkokomennuksen paikka.

Harmi juttu, että matkustamisesta on tullut Ruudille niin iso peikko. Doris sen sijaan ei ole pentuaikojen jälkeen aiheuttanut sotkua matkoilla, vaikka ilmaiseekin tyytymättömyytensä voimakkaasti laatikkoon sulkemisesta.

Mökille saavuttaessa Ruuti oli matkasta niin uupunut, että suuntasi sohvan alle turvaan lepäämään. Doris sen sijaan pinkaisi heti pihalle tarkistamaan lähimaaston kuviot. Kaukana ovat ne ajat, kun mökin piha pelotti niin paljon, että piti pysyä joko verannalla tai mökin alla.


Jossain vaiheessa Doris alkoi ihmetellä kaverin puuttumista. Doris tassuttelikin mökkiin Ruudin luo, nuuhkaisi tätä pari kertaa kuonosta ja lähti takaisin pihalle. Ruuti lähti saman tien seuraamaan Dorista ja pian molemmat temmelsivätkin yhdessä pihalla.

Illan pimetessä yöksi pihalta alkoi kuulua kimeää vinkumista. Ruuti oli saanut päästäisen kiinni ja antoi tälle tassuhoitoa. Aikansa päästäistä pompotettuaan päätimme ottaa kissan kainaloon ja kantaa sisään yön ajaksi. Näinpä siimahäntä säästyi kuolettavalta iskulta.


Doris murisi hurjana, kun kissaa kannettiin sisään ja ulko-ovi suljettiin perässä, mutta käpertyi protestoinnin jälkeen sievästi viereen nukkumaan. Ruuti nukkui alkuyön kiltisti, mutta aloitti aamuyöstä hurjan ulko-oven raapimisen ja naukumisen ulos päästäkseen.


Seuraavana päivänä pihalle päästyään kissojen riemu oli katossa! Molemmat jahtasivat kaikkea liikkuvaa, eniten tämän saivat huomata kimalaiset ja muut hyönteiset. Välillä kissat jahtasivat toisiaan, kiipeilivät puuhun, hyppäsivät sieltä alas ja jatkoivat takaa-ajoa.

Pihapuuhastelujen lomassa kumpikin kävi välillä tarkistamassa mökissä, että isännät olivat vielä paikalla. Iloinen naukaisu tervehdykseksi ja saman tien takaisin ulos.











Ruuti oli tehokkaalla metsästyspäällä. Useiden päästäisten ja erilaisten hyönteisten lisäksi pienen ilveksemme mielenkiinnon herättivät toisenlaiset pitkähännät.

Eräänä päivänä Ruuti äkkäsi kivillä päivää paistattelevan sisiliskon. Lisko pelastui hyökkäykseltä irtoavan häntänsä ansiosta ja Ruuti palasi metsästysreissulta luikerteleva liskon häntä suussaan. Sama sessio toistui paluupäivänä juuri ennen lähtöä.




Ruutia selvästi harmitti erään päästäisen karkuun pääsy. Siimahäntä oli täysin Ruudin hallussa, mutta onnistui siitä huolimatta luikaisemaan mökin portaiden alle pakoon. Tästä suivaantuneena ja ehkä hieman nolostuneenakin Ruuti aloitti vimmatun metsästyksen, joka tuottikin pian tulosta. Ruuti kantoi ylpeänä pienen saaliinsa mökin sisälle kaivaten suosionosoituksia. Työtapaturman välttämiseksi saaliilta oli tällä kertaa napattu nirri saman tien pois.


Myös Doris antoi kyytiä ainakin parille päästäiselle. Taidokkaimmat akrobatiatemppunsa Doris kuitenkin osoitti sitruunaperhosta jahdatessaan ja perhonen sai lentää tosissaan välttääkseen tassun läpsäisyn.


Kotiin päästyään kissat käytännössä nukkuivat pari päivää. Viiden päivän luontoruiske tuntuu tassuissa ja molemmat olivat täysin uupuneita.

Nukkuessa viikset ja tassut kuitenkin väpättivät siihen maliin, että siimahännät taisivat vierailla unissa...