Ruudin viime viikko ei alkanut kovinkaan miellyttävissä merkeissä. Pentuja emme Ruudinkaan tahdo hankkivan, joten oli aika viedä se leikattavaksi. Leikkausaika oli varattu maanantaiksi.

Pahaa aavistamaton Ruuti pakattiin kuljetushäkkiin ja suuntasimme eläinlääkärille. Ruutia täytyi paastottaa noin 12 tuntia ennen leikkausta ja automatka sujuikin paastoamisen ansiosta ilman oksennusta. Hätäkakalta sen sijaan ei säästytty.

Saimme olla Ruudin kanssa vielä sen aikaa, kun se rauhoitettiin ja sen vatsasta ajeltiin karvat pois. Tämän jälkeen Ruuti vietiin leikkauspöydälle ja me lähdimme siksi aikaa asiollemme. Noin tunnin päästä haimme Ruudin leikkauksesta kotiin. Nukutuksen vaikutuksesta eläimen ruumiin lämpötila on alhainen ja siksi leikkauksesta tultuaan kissa täytyykin pitää lämpinä. Ruuti käärittiin vilttiin ja lähdimme kotiin toipumaan.

Kotona Ruuti täytyi asettaa paikkaan, jossa sillä olisi lämmin ja josta se ei pääsisi putoamaan herättyään. Noin neljä tuntia leikkauksen jälkeen Ruuti alkoi heräillä. Olo oli tietenkin vielä hyvin epävarma ja jalat eivät tahtoneet totella. Vessaan oli silti päästävä. Tai oikeastaan saunaan, jossa lepäilyä oli jatkettava.



Ruuti ei tahtonut pikku tokkurassaan löytää mieleistä nukkumispaikkaa. Se kierteli saunan ja vessan lattian kautta nukkumaan hiekkalaatikkoon ja sieltä edelleen eteiseen ja sieltä lopuksi makuuhuoneeseen, jossa se sitten malttoi pidempään nukkua ja selvitellä päätään.

Vasta myöhään illalla Ruudin pää alkoi olla siihen malliin selvä ja olo pirteä, että se pystyi syömään ja tsekkaamaan mitä mahan alueella oli päivän aikana tapahtunut. Oli siis aika laittaa kauluri paikoilleen, jottei se nuolisi leikkaushaavaa.



Doris oli kovin kummissaan ja varuillaan Ruudin käytöksen vuoksi. Normaalisti rasavilli kohelluskaveri oli yksäkkiä muuttunut ensin tajuttomaksi ja sitten hoipertelevaksi töttöröpääksi. Ei hyvä. Doris seurailikin koko illan epäluuloisesti Ruudin hoiperteluja kauempaa.