Ruuti kävi leikkauksessa kaksi viikkoa sitten. Tänään olivat viimeiset tikit kadonneet kissan mahasta ja toipuminen on sujunut muutenkin loistavasti. Onkin aika käydä läpi Ruudin viikkoa potilaana.

Viime viikolla kerroimme ensimmäisestä toipilasillasta. Ruuti oli pää pyörällä ja Doris kovin varuillaan, kun kaveri käyttäytyi perin kummallisesti. Eikä Ruudin päässä heilunut kauluri (kypärä, gramofoni) tehnyt Doriksen oloa yhtään varmemmaksi.

Ruuti itsekään ei ollut aivan onnellisimmillaan kaulurista. Kaulurin asettamisen jälkeen kissa painoi päänsä maahan ja jäi pitkiksi ajoiksi kyyhöttämään paikalleen. Tämän jälkeen neiti käveli pää matalana kauluri lattiaa hiertäen murheen murtamana. Kauluri tietysti osua kolahti jokaiseen vastaan tulleeseen esineeseen ja seinänkulmaan - vähemmästäkin masentuu. Ruuti viettikin suurimman osan päivistä unessa, mikä oli ihan hyvä toipumisen kannalta.

Pikku hiljaa Ruuti alkoi tottua kauluriin ja syöminen ja jopa puuhun kiipeäminen sujui myös muovirengas päässä. Myös rauhalliset hiirileikit palasivat päivärutiineihin, eikä Doriskaan enää sähissyt Ruudin lähestyessä.




Varsinainen ilo pääsi kuitenkin valloilleen vasta 9 päivää leikkauksen jälkeen, kun kauluri otettiin pysyvästi pois. Ruuti ei meinannut pysyä nahoissaan, kun se pitkästä aikaa pääsi juoksemaan vapaasti ympäri asuntoa ja noutamaan hiiriä. Myös Doris oli selvästi kaivannut vauhdikasta leikkikaveriaan ja pian olivat yhteisleikit ja painisessiot käynnissä.

Arki on palannut valtakuntaan, eikä Ruuti ole moksiskaan viimeaikaisista koettelemuksista. Muistona operaatiosta on siisti arpi ja vielä jonkin aikaa sileäksi ajeltu maha.