Varsinkin Doris on turhan innokas maistelemaan talouteen hankittuja viherkasveja. Kolhuja ovat saaneet mm. traakkipuut ja pullojukka, joiden lehtien nieleminen on useimmiten aiheuttanut melko pikaista oksentelua. Päätimmekin hankkia kissoille miellyttävämpää pureksittavaa ja ruokakaupasta mukaan tarttui vehnänorasruukku.
Erityisesti Doris on ollut heinästä innoissaan ja vähän yllättynyt, että hän saa vapaasti ja torumatta pureskella sitä. Alkuun kissa ei oikein ymmärtänyt, miten heinää pitäisi käsitellä ja homma meni vähän tyhjän pureskeluksi pöydän täyttyessä irti revityistä heinistä. Sittemmin homma on alkanut luistaa hieman paremmin.
Juttuarkisto
-
►
2016
(1)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2015
(1)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2013
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2012
(13)
- ► joulukuuta (4)
- ► toukokuuta (3)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2011
(15)
- ► joulukuuta (4)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2010
(13)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (3)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2009
(18)
- ► joulukuuta (2)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2008
(44)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (6)
0 kommenttia juttuun “Kissan heiniä”
Naukaise kommenttisi: