Kuka voisi kellot seisauttaa? Doris on ilmeisesti hyvin huolissaan ajan liian nopeasta kulusta ja yrittääkin seisauttaa kellot parhaansa mukaan...

Hupsis, jäätelökesä meni jo aikaa sitten ja syksy on jo pitkällä. Blogin seuraajille pahoittelut Kissavieköönin hiljaiselosta.

Niin siinä vain kävi, että kotia vaihdettiin kesällä. Pakkailu- ja muuttopuuhat veivät sen verran aikaa, että blogipäivityksiin ei tahtonut aikaa riittää. Pahaa aavistamattomat karvakamut olivat muuttopuuhista varsin innoissaan; joka puolella oli pahvilaatikoita ja sekös kissoja ihastutti.

Kaiken kaikkiaan muutto uuteen kotiin sujui kissoilta hyvin. Itse muuttopäivät karvakaksikko vietti tutussa hoitopaikassaan ja uuteen kotiin saavuttiin vasta, kun suurin muuttohulina oli ohi. Uuteen kotiin tutustuttiin uteliaasti ja kotiutuminen tapahtui ilman sen suurempia ongelmia.

Huh hellettä, kuuma kesä ja jäätelö ovat täällä! Pingviinipuikkoja kuluu tasaiseen tahtiin, mutta on ihan turha yrittää syödä jäätelöä ilman että Doris tulisi osingolle! Eihän sitä voi kuin heltyä, kun toinen tuijottaa niin intensiivisesti jätskipuikkoa ja on aivan onnessaan kun saa vähän myös maistaa...

Ruuti oli varsinkin pienempänä kova tyttö pureksimaan kaikenlaisia johtoja, naruja ja piuhoja. Erityisesti ohuet johdot ovat olleet mieleen ja niinpä esim. kännyköitä lataillessa isäntäväen on pitänyt olla tarkkana.

Mutta ovat ne piuhat maistuneet vanhemmallakin iällä ja rauhaan eivät ole enää jääneet paksummatkaan johdot. Erään syyskuisen yön aikana nälkä oli yllättänyt ja Ruuti oli kalunnut olohuoneen audiokaapelin entiseksi.

Toukokuussa USB-levyn toimimattomuden syyksi oli todettava säpäleiksi kaluttu johto. Virta kulki vielä joten kuten, mutta data ei liikkunut mihinkään suuntaan.

Eräänä päivänä töistä kotiin tultuamme huomasimme keittiön pöydällä päivää paistatelleiden tulppaanien joutuneen täsmäiskun kohteeksi.

Korotimme hieman ääntämme tervehtimään saapuneille kissoille ja mietimme kumpi tuholaisista oli tällä kertaa ollut asialla.

Syyllistä ei tarvinnut kovin kauan hakea.

Varsinkin Doris on turhan innokas maistelemaan talouteen hankittuja viherkasveja. Kolhuja ovat saaneet mm. traakkipuut ja pullojukka, joiden lehtien nieleminen on useimmiten aiheuttanut melko pikaista oksentelua. Päätimmekin hankkia kissoille miellyttävämpää pureksittavaa ja ruokakaupasta mukaan tarttui vehnänorasruukku.

Erityisesti Doris on ollut heinästä innoissaan ja vähän yllättynyt, että hän saa vapaasti ja torumatta pureskella sitä. Alkuun kissa ei oikein ymmärtänyt, miten heinää pitäisi käsitellä ja homma meni vähän tyhjän pureskeluksi pöydän täyttyessä irti revityistä heinistä. Sittemmin homma on alkanut luistaa hieman paremmin.

Sähäkkä ystävämme juhlii tänään 2-vuotissynttäreitään! Synttäreitä on juhlittu herkuttelemalla muikuilla ja leikkimällä uusilla lahjaleluilla.

Ruudilta jää enemmän kuin usein pilkottamaan kieli ulos suusta. Ja emäntää ja isäntää tuo jaksaa aina huvittaa yhtä paljon! Ressukka näyttää niin pöljältä...

Rosvoporukka on jälleen mellastanut kotonamme!

Tällä kertaa saaliina oli tuoreita laskiaispullia, jotka saivat laskiaistiistaina tehdä lähempää tuttavuutta pitkäkyntisten kanssa.

Pullat oli kaivettu esiin liinan alta ja lähes kaikista oli pureskeltu yläosa parempiin suihin.

Epäilyksen alla on kattiduomme.

Viime aikaisesta vähäisestä kirjoittelusta huolimatta kissat voivat hyvin ja touhuavat entiseen malliin. Ruudin voisi todeta voivan jopa paksusti.

Noin vuosi sitten Doris ja Ruuti painoivat molemmat n. 3 kg. Tuon jälkeen pienestä Ruuti-neidistä on kavanut varsinainen tankki - ainakin Dorikseen verrattuna. Alla olevista painokäyristä näkee, kuinka kattiduon painokehitys on edennyt.

Vuoden 2008 alkuun saakka kissoilla oli aina saatavilla nappuloita. Tästä päätettiin kuitenkin luopua, koska kuivamuonalla herkuttelun jälkeen muu ruoka ei enää maittanutkaan. Toisekseen Ruuti ahmi sisuksiinsa kaiken tarjolla olevan ruoan, eikä Dorikselle jäänyt oikein mitään.

Niinpä jo vuoden päivät kissoille on tarjoiltu kolme ateriaa päivässä: aamiainen, päivällinen ja iltapala. Aterioinnissa täytyy kuitenkin edelleen vahtia, ettei Ruuti hotki Doriksen jättämiä ruokia ja paisu entisestään. Doriksella on tapana syödä vähän kerrallaan ja yleensä aina ruokakippoon jää jotain jäljelle.

Ruudin paino on siis asettunut jopa neljän kilon paikkeille, kun Doris on n. kilon kevyempi. Painoeron kyllä huomaa kissoja nostaessa!

Viime kerralla varas iski joulutorttuihin, mutta ilmeisesti varkaalle kelpaa torttu kuin torttu. Tällä kertaa nimittäin varkaan suihin meni Runebergin tortut. Tai oikeastaan niiden hillot.

Eräänä lauantai-iltana Avara luonto sai kissamme seuraamaan äärimmäisen innostuneina TV:tä. Ensin Ruuti hyppäsi tv-tasolle tutkimaan ruudulla liikkuvia hahmoja ja pian Doris seurasi perässä.

Metsässä kipittävä kettu sai molemmat tarkkaavaisiksi. Myös linnut ymmärrettävästi kiinnostivat kaksikkoa ja Doris yritti tassuillaan tiputtaa linnun jos toisenkin lennostaan. Suurta ihmetystä aiheuttivat ruudulla sivusuunnassa vilahtavat autot, jotka katosivat mystisesti TV:n reunan kohdalla.

Ruudin jo lopettaessa TV:n tuijottamisen Doris jatkoi metsän jättiläismäisten sarvipäiden tutkailua. Alla videokooste kaksikon TV-hetkestä.

Joulut ja uudet vuodet tuli taas vietettyä ja on aika palata arkiseen kissanelämään. Mukavaa alkanutta vuotta 2009 blogimme lukijoille!

Doriksen ja Ruudin joulu sujui viime vuotiseen tapaan kissakamu-Nellin luona. Lahjaksi Doris ja Ruuti saivat läjän leluhiiriä ja paljon erilaisia herkkuja! Leluhiiristä erikoisin oli mikrosiruhiiri, joka pitää mukavan vinkaisun, kun sitä tassulla koskettaa.

Doris suhtautuu vikisevään hiireen hieman arkailevasti. Ruuti sen sijaan oli hiirestä oikein tohkeissaan ja onkin antanut sille aikamoista kyytiä.

Niin vain paketista paljastui lisää uusia hienoja leluja ja herkkuja. Posti toi pari uutta kiusoitinta rikki menneiden tilalle, pari vinkuvaa höyhenunelmaa sekä herkkutikkuja. Kyllä näillä lähtee uusi vuosi mukavasti käyntiin!