Viiksekäs paperisilppuri

Isäntä kävi apteekissa. Kela-kortti ei ollut mukana, joten korvausten hakemista varten mukaan annettiin tositteet työpaikkakassaan lähetettäviksi. Kotona laput eivät ennättäneet makoilla pöydällä pitkään, kun pitkähäntäinen Ruuti-nimeä toisinaan totteleva paperisilppurimme äkkäsi ne. Vain ripeä reagointi makuhuoneesta kuuluneeseen villiin rapinaan pelasti paperit vielä kurjemmalta kohtalolta.

Paperit on sittemmin postitettu työpaikkakassaan pahoitteluviestin kera. Mitähän siellä tuumataan "kissan raatelemista papereista". Kaupunkilegenda tärkeitä papereita popsivista kissoista ei olekaan pelkkää legendaa!

Emme ole vielä saaneet päätöstä korvausten myöntämisestä. (*)

"Pahoittelen kulman repeytymistä, kissamme teki tuhojaan."

Tärkeämpien asiakirjojen lisäksi paperisilppurillemme kelpaavat mm. sanomalehdet, aikakauslehdet, lahjapaperit ja sudoku-ristikot.

* Päivitys: Päätös korvausten myöntämisestä saapui lopulta ja se oli positiivinen.

Lunta ihmettelemässä

Viime torstaina Ruuti sai ensikosketuksensa lumeen. Ikkunasta Ruuti oli yhdessä Doriksen kanssa ihmetellyt jo aikaisemmin luonnon valkeutta, mutta nyt oli aika ottaa lähempää tuttavuutta lumeen turvallisesti kotiparvekkeella.

Doris tassutteli jo tottuneesti kylmällä lumipeitteellä, kun Ruuti vielä kummasteli ovikynnyksellä taivaalta putoilevia hiutaleita yrittäen napata niitä tassuihinsa. Pian Ruutikin käveli innokkaasti lumella eikä ollut moksiskaan kylmyydestä.

Ulkoilu kylmässä alkutalven säässä näytti antavan kissoille lisäenergiaa paini- ja juoksusessioihin. Parvekevisiitin jälkeen mentiin taas ja kovaa...



Ruuti tarkkailee muiden asukkaiden liikkeitä maatasossa.

Doris on jo siirtynyt kynnyksen taakse lämpimään, kun
taas Ruuti olisi viihtynyt ulkona paljon pitempäänkin.

Joulutorttuvaras

Isännän ja emännän ollessa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hippaamassa kylällä, oli joku sillä välin käynyt joulutorttuvarkaissa! Kotiin tullessa tiskipöydältä löytyi osittain syöty joulutorttu ja paljon murusia. Torttu oli ilmeisesti vedetty pelliltä liinan alta ja jääty sitä sitten siihen viereen mutustelemaan. Jos varas olisi syönyt tortun kokonaan, emme ehkä varkautta olisi huomanneet... Torttuvarkaan henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Vahvan epäilyksen alaisena ovat kaksi karvaista kaveriamme.

Läpimurto hiirietsinnöissä

Kerroimme aikaisemmin kissojen hiiri- ja lelukätköjen paljastumisesta. Läheskään kaikki hiiret eivät tuolloin kuitenkaan löytyneet perusteellisista etsinnöistä huolimatta.

Etsinnöissä on tapahtunut läpimurto tällä viikolla. Keskiviikkona paljastui uusi hiirupiilo yölipaston alta. Lipaston taakse oli jemmattu 10 kappaletta hiiriä ja palloja! Osa oli jo aiemmin löytyneitä ja uudelleen kadotettuja hiiriä ja palloja, mutta joukosta löytyi myös osa niistä lähes uusista kadoksissa olleista leluhiiristä. Uudet leluhiirut tunnistaa siis siitä, että niillä on vielä karvat jäljellä.


Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavana iltana vaatehuoneen hyllyn takaa paljastui uusi kätkö! Saalis oli tosin paljon vaatimattomampi kuin lipasto takaa löytynyt. Hyllyn takana lymyili ainoastaan kaksi hiirtä. Saalis sekin silti.



Kissoille kelpasi leikki löytyneiden lelujen kanssa.

Aamu kissojen kanssa

YouTubesta löytyy hauska pätkä, josta moni kissanomistaja varmasti löytää yhtäläisyyksiä omaan elämään. Meillä aamurutiineja ei aloiteta pesäpallomailan kanssa vaikka perheestä kaksi sotkamolaista pesisfriikkiä löytyykin... mutta kyllä nuo meidän perheenkin karvakasat aamuisin osaavat huomiota vaatia!




Doris oli pienenä innokas touhuaja yöaikaan. Hiirten kanssa piti harjoitella yöllisiä saalistustaitoja ja paljaat varpaat houkuttelivat tarttumaan kiinni hampailla ja kynsillä. Ajan myötä Doris kuitenkin rauhoittui ja yöt pyhitettiin nukkumiselle.

Ajat muuttuivat, kun Ruuti saapui taloon. Doris ei ole enää yksin ja kaverin kanssa on mukava koheltaa vuorokaudenajasta riippumatta. Aamu alkaakin meidän taloudessa yleensä niin, että heräämme Ruudin hellyydenpuuskaan 5:00-6:00 aikoihin. Ruuti pyörii ympäri sänkyä, puskee ja hurisee ja nuolee jalkoja ja kasvoja. Tätä voi seurata armoton koheltaminen Doriksen kanssa ja kissat on yleensä suljettava pois makuuhuoneesta.

Sitten kun jompikumpi meistä herää, niin kissat toivottavat ensin innokkaasti huomenta ja seuraavat sitten vauhdilla vessaan. Jos vessatuokio kestää vähänkin liian pitkään, niin erityisesti Doris saattaa komentaa kovalla äänellä toimittamaan asiat vauhdikkaammin jotta päästään aamupalalle!

Vessatuokion jälkeen onkin siis mentävä keittiöön ja tarjottava ripeästi murkinaa nelijalkaisille. Doris ei uskaltaudu syömään, mikäli hänen ruokakuppinsa laitetaan Ruudin kupin viereen, joten ne on laitettava riittävän etäälle toisistaan. Jos Ruuti tunkeutuu Doriksen ruokakupille, niin Doris antaa suosiolla tilaa.

Aamupalan jälkeen jaksaakin taas painia, juosta, ajaa toista takaa, kiivetä puuhun ylös, alas, ylös, alas. Tarpeeksi riehuttuaan kissat käyvät usein aamunokosille.

Mihin hävisivät pienet pennut...?

Ruuti kasvaa kohisemalla. Ruudin ja Doriksen kokoero on enää hienoinen. Ja jos Ruudin ruokahalu säilyy entisellään, ei mene varmastikaan kauaa kun Ruuti saavuttaa painossa Doriksen. Tällä viikolla punnituksessa Doris painoi 3,6 kg ja Ruuti 2,7 kg. Eroa on siis enää vain 0,9 kg!

Melkein samankokoiset karvakamut

Ja kuinka pieniä he joskus olivatkaan...

Mini-Doris

Ruuti-vauva sisarustensa kanssa