Hupsis, jäätelökesä meni jo aikaa sitten ja syksy on jo pitkällä. Blogin seuraajille pahoittelut Kissavieköönin hiljaiselosta.

Niin siinä vain kävi, että kotia vaihdettiin kesällä. Pakkailu- ja muuttopuuhat veivät sen verran aikaa, että blogipäivityksiin ei tahtonut aikaa riittää. Pahaa aavistamattomat karvakamut olivat muuttopuuhista varsin innoissaan; joka puolella oli pahvilaatikoita ja sekös kissoja ihastutti.

Kaiken kaikkiaan muutto uuteen kotiin sujui kissoilta hyvin. Itse muuttopäivät karvakaksikko vietti tutussa hoitopaikassaan ja uuteen kotiin saavuttiin vasta, kun suurin muuttohulina oli ohi. Uuteen kotiin tutustuttiin uteliaasti ja kotiutuminen tapahtui ilman sen suurempia ongelmia.

Huh hellettä, kuuma kesä ja jäätelö ovat täällä! Pingviinipuikkoja kuluu tasaiseen tahtiin, mutta on ihan turha yrittää syödä jäätelöä ilman että Doris tulisi osingolle! Eihän sitä voi kuin heltyä, kun toinen tuijottaa niin intensiivisesti jätskipuikkoa ja on aivan onnessaan kun saa vähän myös maistaa...

Ruuti oli varsinkin pienempänä kova tyttö pureksimaan kaikenlaisia johtoja, naruja ja piuhoja. Erityisesti ohuet johdot ovat olleet mieleen ja niinpä esim. kännyköitä lataillessa isäntäväen on pitänyt olla tarkkana.

Mutta ovat ne piuhat maistuneet vanhemmallakin iällä ja rauhaan eivät ole enää jääneet paksummatkaan johdot. Erään syyskuisen yön aikana nälkä oli yllättänyt ja Ruuti oli kalunnut olohuoneen audiokaapelin entiseksi.

Toukokuussa USB-levyn toimimattomuden syyksi oli todettava säpäleiksi kaluttu johto. Virta kulki vielä joten kuten, mutta data ei liikkunut mihinkään suuntaan.

Eräänä päivänä töistä kotiin tultuamme huomasimme keittiön pöydällä päivää paistatelleiden tulppaanien joutuneen täsmäiskun kohteeksi.

Korotimme hieman ääntämme tervehtimään saapuneille kissoille ja mietimme kumpi tuholaisista oli tällä kertaa ollut asialla.

Syyllistä ei tarvinnut kovin kauan hakea.