Isäntä sai tässä taannoin olutlaatikon tyhjäksi ja heitti sen lattialle ihan vain kokeeksi, että keksisivätkö kissat laatikolle käyttöä.

No tottahan toki keksivät! Doris alkoi välittömästi sisustaa laatikkoa mieleisekseen ja sai Ruutinkin innostumaan laatikkoleikeistä.

Kissat ovat sittemmin touhunneet laatikon kimpussa päivittäin. Suunnitelmissa on laajentaa leikkimökkiä lähitulevaisuudessa herra Sandelsin pahvimökillä.

Doris ja mökki, 22.9.2007.

Ruuti seuraa tarkasti Doriksen sisustuspuuhia.

Ruuti ja hiiru tutustuvat leikkimökkiin. Doris valvoo vieressä.

Mobiilia asumista.

Veriroiskeita seinällä ja selkäpiissä väristyksiä aiheuttavia karmivia rääkäisyjä; mistä on kyse? Kauhuleffasta...? No ei, vaan ihan tavallisesta lauantaipäivästä kahden rasavillin kissan asuttamassa huushollissa.

Oli kaunis ja kirpeä syyskuinen lauantai, kun kiipeilypuun viereiseltä seinältä löytyi siis mystisiä veriroiskeita. Muistelimme aiemmin päivällä kuuluneita karmivia kissanrääkäisyjä (rääkäisyt ovat jo niin arkipäivää ettemme enää kiinnitä niihin suurta huomiota) ja kauhuissamme riensimme tarkistamaan kissojen kuntoa, mutta molemmat kissat vetelivät päiväunia tyytyväisinä eikä tietoakaan verestä kissojen turkissa. Kovin kummastelimme tätä, koska jommasta kummasta kissastahan veri täytyi peräisin olla, koska kumpikaan meistä ei myöntänyt jättäneensä verijälkiä seinään ja kaapin päälle...

Analysoituamme hetken verijälkiä (olemmeko mahtaneet seurata jo liikaa nelosella pyörivää Dexter -sarjaa...?) tulimme siihen tulokseen, että viirumaisten verijälkien on täytynyt syntyä hännässä olleesta haavasta. Tarkempi tutkimus Ruutin häntään ja sieltähän se verijälkien aiheuttaja löytyikin! Aivan mitättömän kokoista haavaa tuskin huomasi, mutta sen oletamme kuitenkin verijäljet jättäneen.

Haava Ruutin hännässä 22.9.2007

Mysteeriksi jää, kuinka haava on mahtanut syntyä. Kunnon rääkäisy ilmoille on varmasti tuolloin päästetty. Liekö Doris purrut häntää vai käyttänyt teräviä kynsiään... Syytetty ja uhri vaikenevat tapahtuneesta.

Sotkamolaisilla on syksyisin tapana kerääntyä joko pesäpallostadioneille tai vaihtoehtoisesti televisiovastaanottimien ääreen seuraamaan lähetyksiä ko. stadioneilta.

Ruuti ei perussotkamolaisena poikkea kaavasta. Valitettavasti Ruutin kova kannustuskaan ei siivittänyt Jymyä kultaan asti tänä vuonna.

Ruuti seuraa tarkasti Jymyläisen ehtimisen 3-pesälle juuri ennen palloa.

Välillä peli meni niin jännäksi, että oli istuttava alas.

Nurkissamme pyörii kahden kissan lisäksi aikaisemmin kierrätysneuvontaa lapsille antanut Mökö-myyrä. Tänään Mökö yllätti Ruutin ja kamppailu oli valmis alkamaan!

Aluksi Ruuti tunnusteli hieman varoen Mökön otteita, mutta pian oli täysi rähinä päällä. Mökö kävi päälle kahden hampaansa voimalla, mutta Ruuti antoi takaisin minkä kynsiltään kykeni.

Lopulta Mökön oli pakko antaa periksi ja poistua paikalta paikkaamaan hampaitaan.

Mökö yllätti Ruutin kesken makoisan loikoilun.

"Grrr, nyt olet myyrä eksynyt väärälle pellolle."

Mökö vei Ruutia välillä miten tahtoi.

Vessanpönttö tuntuu olevan meidän perheen kattien mielestä erikoisen jännittävä paikka! Sekä Doris että Ruuti ovat heti pienestä pitäen osoittaneet suunnatonta mielenkiintoa vessanpönttöä kohtaan. Pönttö pitää jännittäviä ääniä, siellä vesi väreilee ja kuohuu, ehtymätön vesikaivo tarjoaa aina "raikasta" vettä juotavaksi ja putoavia vesipisaroita vasta jännittävää onkin pyydystää...

Liiallisesta uteliaisuudesta johtuen, molemmat kissat ovatkin kokeneet jo virkistävän pönttökylvyn! Pöntön pehmeistä muodoista johtuen kiipeäminen ulos virkistävästä kylvystä on usein hankalaa ja aikamoista molskimista. Aika pönttöjä, sanon minä.

Huhuu, onko siellä joku?
(Doris n. 2,5 kk ikäisenä)

Kylläpä on hyvää ja raikasta vettä!
(Ruuti n. 4 kk ikäisenä)